Olen saanut valtavasti kysymyksiä koskien blogini nimeä. Mitä oikein
tarkoittaa stood up - komedia? Kuten jokainen huomaa, kyse on
sanaleikistä. Stand Up - komedianhan kaikki tietävät. Komikko seisoo
lavalla ja juttelee arkipäivän asioista tai fiktiivisistä ihmetyksistä
hauskalla tavalla. Stood up - komedia on vähän niinkuin tätä, mutta
ehkä eriytyneemmässä muodossa.
"Stood up" on englanninkielinen sanonta, jota voisi
yrittää ymmärtää esim. lauseen "She stood me up"-kautta. Tällaisen
lauseen sanoja kertoo, kuinka hänet "jätettiin seisomaan"
(ilmeisestikin hämmentyneenä, pettyneenä tms.). Stood up -komedian
tarkoitus on vähän kuin bluesilla. Otetaan kohteeksi elämän pettymyksiä
ja/tai turhaumia, ja yritetään käsitellä niitä hauskalla tavalla.
Tarkoitus ei ole nollata ihmisen kärsimystä. Ei
toki. Stood up -ottaa sydänsurun hyvin vakavissaan. Tai minä ainakin
otan. Mutta ajatukseni on, että asioita voisi yrittää työstää tekemällä
niistä vitsiä. Purnata ja tilittää voi myös kieli poskessa. Niin minä
teen.
Blogin nimen idea syntyi viime viikolla, kun - jälleen - sain
jonkinasteiset pakit eräältä naiselta. No joo, tämä kuulostaa tosi
säälittävältä kun sen kertoo, mutta minä tosiaan olin vaarassa ihastua
häneen. Tai ehkä olinkin jo ihastunut, mistä näistä koskaan tietää. Se
oli sellainen "mixed signals"-tyyppinen tilanne. Aluksi kysyin häntä
ulos, ja hän oli kiinnostunut ja lähdössä. Yritin sopia aikaa
(tekstiviestillä - aina huono idea) mutta sopivaa ei löytynyt. Tapasin
hänet sitten muuten vain eräässä tilaisuudessa ja kysyin suoraan koska
hänelle sopisi nähdä? No neiti kaivoi kalenterinsa esiin ja sovimme
tapaavamme seuraavana perjantaina. (perjantai, viikon toiseksi
arvokkain ilta! Olin todella rohkaistunut.) Hän kuitenkin perui
perjantain tapaamisen torstai-iltana, mikä oli vähintäänkin
turhauttavaa. Varsinkin kun olin käyttänyt varmasti yli 2h täydellisten
farkkujen etsimiseen treffejä varten. Yritin soitttaa hänelle
sunnuntaina ja maanantaina, mutta puheluihini ei vastattu. Miehinen
ylpeys esti yrittämästä enää kolmatta kertaa, mutta onneksi ei
tarvinnutkaan. Hän lähetti tekstiviestin jossa kertoi elävänsä hektistä
kautta, ja että elämäntilanne muutenkin oli nyt sellainen että ei
oikein tiennyt josko kannattaa tavata.
Vähintäänkin turhauttavaa. Olin ehtynyt jo kaksi viikkoa aktiivisesti
fantasioimaan hänestä, kunnes koko homma hiipui näin antiklimaattisella
tavalla. Aika surkeaa. Ei edes mitään kunnon syytä, pelkästään vain:
mulla ei ole aikaa. Olisi edes sanonut: sä olet pelottava ja ilkeä
ihminen / ällöttävä / typerä, enkä tahdo tavata sinua. Se olisi edes
kertonut siitä, että hän on jotenkin rekisteröinyt minut. Ja lisäksi
minulle olisi tullut täydellinen syy tuntea vihantunteita. Mutta nyt.
Pitää vain ymmärtää, toisella on kiire. Fuck me!
Se oli sellainen stood up - fiilis. Komedian blues. Jotenkin vituttaa
vieläkin, vaikka en nyt koko tapausta enää ajattelekaan. Ehkä se johtuu
lähinnä siitä, että helsingin yllä leijuu mordorin pilviverho. Tai
jotain. Matalapaine vetää mielen apeaksi. Kuitenkin viime päivät ovat
olleet jotenkin tosi raskaita. Huokauksia, päämäärätöntä kadulla
kävelemistä, kirosanoja vailla kohdetta.
Tosin tämä on normaalia kevääntulemista meikäläiselle. Iskee rauhaton
olo, ja kaikki alkaa tympäisemään. Sitä alkaa toivomaan jotain uutta ja
erikoista, siis lähinnä naista elämäänsä. Mutta ei niin koskaan käy.
Voisikohan tästä valittaa jonnekin? Kuinka paljon miesten
itsemurhatilastoja saataisiin laskemaan, jos naiset vaan olisivat
auliimpia? Luulen, että luku on suuri. Ja naisasialiitto unioni
varmasti haluaa pitää sen salassa. Mitä sekin olisi, jos STT
tiedottaisi naisten olevan tutkitusti suurin yksittäinen syy miesten
itsemurhiin.
Niin, ja kun siihen vielä lisättäisiin alkoholismin aiheuttamat
sairaudet, mustasukkaisuustappelut ja naisten hurmaamiseksi tehdyt
idioottimaiset, puhumattakaan hurmaamiskäyttöön tarvittavan rahan
hankinnasta seuraavasta stressistä...voitaisiin varmaan sanoa että
välillisesti naissukupuoli aiheuttaa suurimman osan miesten kuolemista.
Sen rinnalla ei kuulkaas perheväkivaltatilastojen miesosuus paljoa
paina. Huh.
Ehkäpä vanhan kirkon teologien inho sukupuolielämää kohtaan ei
johtunutkaan naisvihamielisyydestä tai ruumiillisuuden halveksimisesta,
vaan oli terveen itsesuojeluvaiston tuotosta. Mies: pelasta itsesi
naisilta!
lauantai, 1. huhtikuu 2006
Kommentit