Olen saanut valtavasti kysymyksiä koskien blogini nimeä. Mitä oikein tarkoittaa stood up - komedia? Kuten jokainen huomaa, kyse on sanaleikistä. Stand Up - komedianhan kaikki tietävät. Komikko seisoo lavalla ja juttelee arkipäivän asioista tai fiktiivisistä ihmetyksistä hauskalla tavalla. Stood up - komedia on vähän niinkuin tätä, mutta ehkä eriytyneemmässä muodossa.
    "Stood up" on englanninkielinen sanonta, jota voisi yrittää ymmärtää esim. lauseen "She stood me up"-kautta. Tällaisen lauseen sanoja kertoo, kuinka hänet "jätettiin seisomaan" (ilmeisestikin hämmentyneenä, pettyneenä tms.). Stood up -komedian tarkoitus on vähän kuin bluesilla. Otetaan kohteeksi elämän pettymyksiä ja/tai turhaumia, ja yritetään käsitellä niitä hauskalla tavalla.
    Tarkoitus ei ole nollata ihmisen kärsimystä. Ei toki. Stood up -ottaa sydänsurun hyvin vakavissaan. Tai minä ainakin otan. Mutta ajatukseni on, että asioita voisi yrittää työstää tekemällä niistä vitsiä. Purnata ja tilittää voi myös kieli poskessa. Niin minä teen.

Blogin nimen idea syntyi viime viikolla, kun - jälleen - sain jonkinasteiset pakit eräältä naiselta. No joo, tämä kuulostaa tosi säälittävältä kun sen kertoo, mutta minä tosiaan olin vaarassa ihastua häneen. Tai ehkä olinkin jo ihastunut, mistä näistä koskaan tietää. Se oli sellainen "mixed signals"-tyyppinen tilanne. Aluksi kysyin häntä ulos, ja hän oli kiinnostunut ja lähdössä. Yritin sopia aikaa (tekstiviestillä - aina huono idea) mutta sopivaa ei löytynyt. Tapasin hänet sitten muuten vain eräässä tilaisuudessa ja kysyin suoraan koska hänelle sopisi nähdä? No neiti kaivoi kalenterinsa esiin ja sovimme tapaavamme seuraavana perjantaina. (perjantai, viikon toiseksi arvokkain ilta! Olin todella rohkaistunut.) Hän kuitenkin perui perjantain tapaamisen torstai-iltana, mikä oli vähintäänkin turhauttavaa. Varsinkin kun olin käyttänyt varmasti yli 2h täydellisten farkkujen etsimiseen treffejä varten. Yritin soitttaa hänelle sunnuntaina ja maanantaina, mutta puheluihini ei vastattu. Miehinen ylpeys esti yrittämästä enää kolmatta kertaa, mutta onneksi ei tarvinnutkaan. Hän lähetti tekstiviestin jossa kertoi elävänsä hektistä kautta, ja että elämäntilanne muutenkin oli nyt sellainen että ei oikein tiennyt josko kannattaa tavata.

Vähintäänkin turhauttavaa. Olin ehtynyt jo kaksi viikkoa aktiivisesti fantasioimaan hänestä, kunnes koko homma hiipui näin antiklimaattisella tavalla. Aika surkeaa. Ei edes mitään kunnon syytä, pelkästään vain: mulla ei ole aikaa. Olisi edes sanonut: sä olet pelottava ja ilkeä ihminen / ällöttävä / typerä, enkä tahdo tavata sinua. Se olisi edes kertonut siitä, että hän on jotenkin rekisteröinyt minut. Ja lisäksi minulle olisi tullut täydellinen syy tuntea vihantunteita. Mutta nyt. Pitää vain ymmärtää, toisella on kiire. Fuck me!

Se oli sellainen stood up - fiilis. Komedian blues. Jotenkin vituttaa vieläkin, vaikka en nyt koko tapausta enää ajattelekaan. Ehkä se johtuu lähinnä siitä, että helsingin yllä leijuu mordorin pilviverho. Tai jotain. Matalapaine vetää mielen apeaksi. Kuitenkin viime päivät ovat olleet jotenkin tosi raskaita. Huokauksia, päämäärätöntä kadulla kävelemistä, kirosanoja vailla kohdetta.

Tosin tämä on normaalia kevääntulemista meikäläiselle. Iskee rauhaton olo, ja kaikki alkaa tympäisemään. Sitä alkaa toivomaan jotain uutta ja erikoista, siis lähinnä naista elämäänsä. Mutta ei niin koskaan käy. Voisikohan tästä valittaa jonnekin? Kuinka paljon miesten itsemurhatilastoja saataisiin laskemaan, jos naiset vaan olisivat auliimpia? Luulen, että luku on suuri. Ja naisasialiitto unioni varmasti haluaa pitää sen salassa. Mitä sekin olisi, jos STT tiedottaisi naisten olevan tutkitusti suurin yksittäinen syy miesten itsemurhiin.

Niin, ja kun siihen vielä lisättäisiin alkoholismin aiheuttamat sairaudet, mustasukkaisuustappelut ja naisten hurmaamiseksi tehdyt idioottimaiset, puhumattakaan hurmaamiskäyttöön tarvittavan rahan hankinnasta seuraavasta stressistä...voitaisiin varmaan sanoa että välillisesti naissukupuoli aiheuttaa suurimman osan miesten kuolemista. Sen rinnalla ei kuulkaas perheväkivaltatilastojen miesosuus paljoa paina. Huh.

Ehkäpä vanhan kirkon teologien inho sukupuolielämää kohtaan ei johtunutkaan naisvihamielisyydestä tai ruumiillisuuden halveksimisesta, vaan oli terveen itsesuojeluvaiston tuotosta. Mies: pelasta itsesi naisilta!